Järvenpään Seudun NKK:n hallituksen vaihto ja keilailu naapurikamarin kanssa!
Tätä oli odotettu kauhulla ja innolla jo pitkään! Hallituksen vaihto, sekä sen jälkeen Keski-Uudenmaan Nuorkauppakamarin, ystävien kesken Kunkun, kanssa yhteinen keilailta.
Näin pienen kamarin näkökulmasta tekijöiden määrä on usein harmillisen vähäinen. Toisaalta, se myös mahdollistaa itsensä toteuttamisen ja haastamisen laajemmalla skaalalla. Tämä, jos joku on osaltaan nuorkauppakamaritoiminnan hienous ja kirous. Kamaritoiminnassa pääsee ja pystyy harjoittelemaan niitä asioita, joita ei muuten pääsisi tekemään ja ennen kaikkea siten, ettei ole ”tosi kyseessä”, vaan jo kuluneen sanonnan mukaan ”moka on lahja”.
Onneksi tässä tapauksessa mokaamista ei voinut tapahtua, sillä ohjelmassa oli järjestäytymiskokouksen jälkeen ryhmäyttämismisharjoitus, jossa jokainen pääsi maalaamaan isolla siveltimellä ja olemaan mukana tekemisessä kirjaimellisesti ”hands-on”.
Kuten yleensä kamaritoiminnassa, tänäkin iltana melko varmasti jokainen löysi itsestään uusia puolia. Ryhmäyttämisharjoitus alkoi siten, että kävimme tehtävän ja siihen liittyvät säännöt läpi.
Näin ulkomuistista, ne menivät kutakuinkin näin.
- Jokainen maalaa oman sielunmaisemansa sormiväreillä.
- Jokainen etsii parin, jonka kanssa yhdistää sielunmaiseman.
- Lopulta kaikki yhdistävät parin kanssa tehdyn sielunmaiseman yhdeksi suureksi sielunmaisemaksi.
Helppoa, eikös? Onneksi lisäksi oli pari sääntöä:
- Maalaus tapahtuu vasemmalla kädellä.
- Puhua ei saa.
Eli asiat muuttuivat oleellisesti hankalammiksi, vaikka jokainen kamarilainen onkin luontainen sormivärien Picasso ja viestinnän Runeberg, eikä tässä kouluttajan sanojen mukaan ole olemassa oikeaa tai väärää. Tässä tapauksessa kukaan ei analysoi henkilökohtaisia taideteoksia sen kummemmin. Eli ei pelkoa, että kuvista näkyisi se, että leluja on ollut vähän ja nekin vähät patterin välissä.
Mitä lopulta saimme aikaiseksi? Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tässä tapauksessa kuva kyllä jättää sanattomaksi.
Mikä oli harjoituksen idea? Ideana oli oppia ymmärtämään erilaisia käytösmalleja. Yksi tekee annetun tehtävänannon nopeasti, toinen paneutuu siihen tarkasti ja suunnittelee mitä tekee, kolmas katsoo mitä muut tekevät ja tutkii mikä kuva sopisi parhaiten yhteen oman kanssa. Lisäksi mielenkiintoisia huomioita kouluttajalta oli se, että toisin kuin yleensä, kaikki osallistuivat lopullisen kuvan tekoon, eikä kukaan jäänyt nurkkaan seisomaan periaatteella ”minun hommat on jo tehty”. Perin nuorkauppakamarilaista käytöstä, eikös?
Lisäksi yksi kysymys herätti itselläni ajatuksia: ”Miltä tuntui, kun joku koski sinun sielunmaisemaan”. Tässä kysymyksessä tarkasteltiin, miten muutoksia tehtiin työhön, kun oli aika yhdistää kaikki työt. Yhdistettiinkö vain reunoista jatkuvaksi teokseksi, vai muutettiinko myös paperin keskeltä?
Lopuksi käytiin vielä läpi ryhmäytymisen teoriaa ja sitä, miten ryhmän toiminnan tehokkuus muuttuu missäkin vaiheessa ryhmäytymistä. Tästä kulminaatiokysymykseksi nousi se, kuinka ryhmä pystyy toimimaan konfliktitilanteissa. Hyväksytäänkö se, että myös muut näkökulmat voivat olla aivan yhtä oikein kuin oma näkökulma ja kuinka konfliktitilanne käsitellään, niin yksilönä, kuin ryhmässä.
Nämä samat lainalaisuudet pätevät niin kamaritoiminnassa, kuin työelämässä ja tästä heräsi jälleen kysymys pohdittavaksi: ”Näin oppimisjärjestönä, kuinka voisimme opetella toimimista konfliktitilanteessa?”. Menisi suoraan myös uuden kansallisen strategian mukaisesti työelämää edistäväksi taidoksi.
Harjoituksen jälkeen oli edessä vielä illanvietto naapurikamarin kanssa. Vuoden aikana kamarissa on tehty hienoja projekteja ja yhteistyötä naapurin kanssa on viritelty useammankin projektin voimin. Nyt oli hyvä tilaisuus tutustua toimijoihin myös vapaammassa ympäristössä. Kamarit olivat yhdessä päättäneet varata viisi rataa paikallisesta keilahallista, joten jäsenten tehtäväksi jäi tulla paikalle ja pitää hauskaa. Ja kyllä niitä jäseniä, sekä muutama mahtava koejäsen, tulikin paikalle.
Heti alkuun päätettiin tehdä nuorkauppakamarityylin sekaryhmät siten, että ryhmän jäsenet olisivat eri kamareista. Lisäksi ryhmiä vaihdettiin illan aikana. Ja sitä aikaahan riitti. Radat oli varattu kahdeksi tunniksi. Keskimäärin jokaiselle radalle tuli siis kolme innokasta keilaajaa.
Kertoopa tarina senkin, että useampi päivä keilailun jälkeen, ovat jotkut kaiken kokeneet kamariaktiivit kertoneet jalkojen olevan edelleen kipeänä… mitäpä sitä ei kamarin ja urheilun vuoksi tekisi?
Tomi Riipinen
JSNKK PRESS 2016
Marraskuu 18. 2016 - Tomi Riipinen
