Piiloudutko sinä mukavuusalueelle?



Minä piilouduin. Monta vuotta. Minulle mukavuusalue oli turvapaikka, missä ei tarvinnut sietää pelkoa tai jännitystä. Esimerkiksi suuret yleisöt aiheuttivat minussa hirveää jännitystä ja pelkoa. En todellakaan voinut kuvitella, että olisin vakuuttava isomman kuin yhden henkilön yleisön edessä. Riskien ottaminen ei todellakaan kuulunut minun luonteeseeni. Olen aina ollut hyvin ujo ja epävarma henkilö, mutta kuitenkin aikaisemmassa työssäni asiakaspalvelijana tulin hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Itsevarmuus, rohkeus ja vakuuttavuus olivat piirteitä, jotka olin aina halunnut omata. Epämukavuusalueelle meno ja pelko epäonnistumisesta varjostivat kuitenkin näiden piirteiden kehittämistä. Näitä asioita tuli muutama vuosi pohdiskeltua, mutta tekoja niiden eteen en saanut tehdyksi. Otin kuitenkin huomaamattani riskin, koska halusin elämääni muutosta. Hain opiskelemaan täysin uutta alaa ja aivan uudelle paikkakunnalle. Tähän ajanhetkeen osui myös uutena harrastuksena nuorkauppakamari. Olin siis jo muutaman askeleen edennyt kohti mukavuusalueeni rajaa.

Alussa minulle luonnollisesti kerrottiin kamarin toiminnasta ja sen tuomista eduista. Mutta asia mitä erityisesti korostettiin, sai niskavillani nousemaan: ”Epämukavuusalueelle meno on paras tapa kehittyä”. Ei ole totta, mihin olenkaan lähtenyt mukaan!!! Kaiken lisäksi kannustettiin osallistumaan puhekilpailuun, jossa puhe pidetään pahimmassa tapauksessa täysin vieraasta aiheesta. Kuten alussa kirjoitin, en ollut kovinkaan suuri riskien ottaja ja onnistuinkin laistamaan tästä ”velvollisuudesta” parin vuoden ajan. Olihan mukavuusalueella kuitenkin mukavan kotoista.

Jo muutaman vuoden kamarissa olon jälkeen koin kehittyneeni aivan valtavasti. Halusin lopulta voittaa pelkoni ja haastaa itseäni kehittymään epämukavuusalueellani. Kamaritoiminnassa ehdottomasti parasta on se, että ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Tämä on se paikka, jossa niitä saa tapahtua. Virheistä opitaan ja kehitytään. Tämän ymmärtäminen auttoi minua astumaan rohkeasti epämukavuusalueelleni, ja tekemään myös virheitä. Ensimmäinen tavoitteeni oli osallistua puhekilpailuun, vaikka epäonnistuminen pelottikin. Heittäydyin täysillä mukaan ja lopulta ylitin itseni. Se tunne minkä sain itseni haastamisesta, oli aivan mieletön. Tähän tosiaan jää koukkuun.


Tähän mennessä nuorkauppakamarin mahdollistamat kokemukset ovat kasvattaneet rohkeuttani, itsevarmuuttani ja esiintymiskykyäni. Ilman kamaria en välttämättä olisi tällä hetkellä aloittamassa uutta työtä myynnin parissa, jossa tarvitaan kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia. Tietysti ääneni ja käteni tärisevät edelleen suuren yleisön edessä, mutta en anna sen enää estää minua. Pelko ei enää jarruta kehittymistäni. 

- Minja Jokinen, Loimaan Seudun Nuorkauppakamari


Tämän blogin suosituimmat tekstit

GDPR tulee, onko kamarinne valmis?

Mutta kun tästä kamariharrastuksesta on niin paljon vaivaa ja muita koottuja selityksiä

25 gaalaa ja 10 iltapukua myöhemmin