Pyyhkeitä ja vuodenaikoja

Turun Nuorkauppakamarin perinteinen kulttuuritapahtuma oli tänä vuonna Turun musiikkijuhlien konsertissa, jota ennen kymmenet jäsenet ja senaattorit aveceineen saivat nauttia lasin kuohuvaa sekä kuulla Alfons Håkansin telakan toiminnasta kamarin alumnilta Joakim Håkansilta. Ruissalon telakalla Veistämösalissa elokuun 16. esiintyi jazzpianisti Iiro Rantala mukanaan flyygeli, mikrofoni ja kasa pyyhkeitä.

”Olen iloinen, että kamarin jäseniä ja senaattoreja aveceineen oli niin runsaasti paikalla. Kulttuurilla on suuri merkitys yhteiskunnassa niin alueellisena vetovoimatekijänä kuin hyvinvoinnin edistäjänä tai toisaalta kansainvälisenä lippulaivana: taiteilijamme lisäävät kiinnostusta Suomea kohtaan ja ovat maamme suurlähettiläitä.” Liisa Ketomäki, DP Turun NKK, TJ TMJ

Astuttuamme hämärään Veistämösaliin hyppäsimme vuosia taaksepäin. Kattoparruissa roikkui valot, meri tuoksui avoimesta ovesta ja ajan värjäämässä puulattiassa oli maalipisaroita. Suurten ikkunoiden eteen oli rakennettu lava, jolle Iiro Rantala istuutui flyygelinsä viereen. Rantala kevensi tunnelmaa välispiikkaustensa ja tarinoidensa avulla saaden salin remahtamaan useasti nauruun. Pääroolissa oli silti Rantalan persoonallinen soitto.

Konsertin ensimmäiseen osaan mahtui monia erilaisia esityksiä edesmenneen kolleegan kunnianosoituksesta ”pyyhebiisiin”. Konsertin avasi Leonard Bernsteinin alkusoitto Candidesta. Tears for Esbjörn oli Rantalan pehmeän kaunis ja koskettava soitto onnettomuudessa kuolleelle ystävälleen. Sitä seurasi ehkä illan paras kappale nimeltään Freedom. Jonathan Franzenin saman nimistä kirjaa lukiessaan Rantalaan iski inspiraatio ja kappale, josta ei tullut mitään löysikin uuden ulottuvuuden. Rantala tunki spiikatessaan flyygeliin pyyhkeitä yleisön katsoessa kulmat kurtussa. Preparoidun flyygelin soundi oli omanlaatuinen ja toi kappaleeseen syvyyttä. Freedom on mukaansa tempaava, mutta samalla herkkä – niin pianisti, kuin moni yleisöstäkin sulki silmänsä.

Rantala korjaili pyyhkeitä flyygelistä ja vitsaili yleisölle, että jos arvaatte mistä oopperasta seuraava kappale on saa hänen albuminsa ja soittaa sitaatin Carmenista. Muutamien arvausten jälkeen huusi joku yleisön keskeltä oikein. Rantalaa inspiroi myös John Lennonin Woman, josta hän soittaa oman versionsa. Suvivirrestäkin kuulimme Rantalan sävellyksen.

Konsertin toisessa osassa pääsimme matkaamaan eri vuodenaikojen läpi tutkien samalla suomalaisten mielialojen vaihtuvuutta uudessa soolo piano ohjelmassa: "Finnish Calendar, a mental journey into the Finnish mind, through a calendar year". Matkasimme synkkenevän, kylmenevän ja melankolisen syksyn kautta jouluun, joka vaatii suorittamista ja jaksamista, mutta tarjoaa toivottavasti myös rauhaa. Melankolia värittää vuotta, mutta kesällä on Ruisrock ja uuden ajan elektroninen musiikki, joka on myös osana Rantalan tuotantoa. Kesämökki on suomalaisen hartain paikka, mihin myös tämän matkan myötä päädymme, siihen pieneen onnelliseen hetkeen kaikessa hiljaisuudessa.

Illan lähestyttyä loppuaan Rantala opetti nauravalle yleisölle elämän totuuden ”All you need is love, love is all you need”. Rantala soitti The Beatlesin klassikkokappaleen ja lauloimme yhdessä kertosäettä. Yleisö taputti ja hymyili - ehkeipä se melankolia päde aina meihin suomalaisiin.

”Kulttuuritapahtumat tulevat jatkumaan Turun Nuorkauppakamarissa myös ensi vuonna. Keväälle on suunniteltu alustavasti musiikillista matkaa ja Turku on kaupunkina täynnä kiinnostavia tapahtumia, joihin voidaan osallistua koko kamarin voimin tai pienemmissä ryhmissä. Kiinnostusta on hyvin paljon, mikä kertoo aktiivisesta ja uteliaasta jäsenkunnasta.” Liisa Ketomäki, DP Turun NKK, TJ TMJ

Kiitos Joakim Håkansille,  Liisa Ketomäelle, Turun musiikkijuhlille sekä tietenkin Iiro Rantalalle tästä illasta.                           

Teksti: Maria Flemich
Kuvat: Lotta Bäck