#kamaritarina - Niina Nurmi, Loimaan Seudun Nuorkauppakamari
Goodbye Yellow Brick Road soi sarkastisesti päässäni loppuvuodesta 2016, kun pressavuoteni kiiti kohti loppuaan. Niin suurta tunteiden sekamelskaa kävi mieleni läpi, kun tiesin vuoden, kenties yhden tähänastisen elämäni parhaista, lähestyvän päätöstään. Oloni oli kaikkensa antanut, mutta silti niin onnellinen. Vaikka vuosi oli vaatinut veronsa yhdeltä jos toiselta, niin oli selvää, että Loimaalla oli tehty monella mittapuulla erittäin hieno kamarivuosi. Ja se tehtiin yhdessä.
Olen Niina Nurmi, loimaalainen ”monitoimibisnesnainen”, niin kuin ystäväni minua taannoin tituleerasi. Loimaan kamarissa olen ollut muutaman vuoden mukana, kiitos Mikko Vehviläisen, joka pyysi minua mukaan. Siitä lähtien JC-toiminta on täyttänyt kauppakorkean ajoilta jääneen tyhjiön elämässäni. Olen saanut paljon uusia ystäviä, uutta oppia ja bisnesverkostoja. Voin aidosti todeta, että kamaritoiminta on antanut paljon ja tukenut työuraani.
Aktiivinen pressavuosi toi vauhtipiikin tullessaan. Kamaritoiminnassa se tarkoitti sitä, että lähdimme mukaan melkein jokaiseen projektiin, mihin vain kysyttiin. Työsaralla perustin oman yritykseni, asiantuntija- ja koulutuspalveluita tarjoavan Puro Pro Oy:n. Lisäksi otin vastaan työn Loimaan Kauppakamariosaston asiamiehenä, perustin Toimistohotellin, aloitin talonrakennusprojektin yhdessä avopuolisoni kanssa ja viimeistelin opekorkean opinnot. ”Vika ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä,” Heinon Sanna Forssan kamarista naurahti minulle, kun kerroin kuulumisiani. Oli niin tai näin, niin kaikki nämä asiat tuovat tälläkin hetkellä suurta iloa ja energiaa elämääni.
Vaikka puheenjohtajan vuosi oli työläs, niin voin silti suositella sitä jokaiselle. Vuoden aikana opin keksimään aina jonkin muun selityksen kuin kiireen, koska kiire kertoo omistajansa ajanhallintaongelmasta. Opin myös kysymään apua muilta. Opin läpinäkyvyyttä. Opin sen, ettei omien vahvuuksien voi olettaa olevan muiden vahvuuksia, vaan meillä kaikilla on omat juttumme, joissa loistamme. Opin, että vain luovuus on rajana omaa seutukuntaa kehitettäessä. Tässä siis kamaritarinani, niin kuin se tällä hetkellä on kirkkaimmin mielessäni.
